sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Lenkillä nurin ja eläinkokeen aloitus


En ole kerennyt blogin pariin ollenkaan ja nytkin kirjoittelen tätä hoitokoiran kodissa tabletilla. 

Ripelle kuuluu ihan hyvää. Yskä on laantunut ja hengitys helpottunut. Ponilla on varmaan jonkin sortin syysmasennus. Se on ollut vähän alamaissa ja olen ollut vähän huolissani. Yllättäen liikunnan lisääntyminen on piristänyt kummasti. Ehkä sitäkin on ärsyttänyt jatkuva jarruttelu ja hissuttelu.

Eilen käytiin maastossa ensimmäineniin reippaampi ravilenkki. Rippe oli innoissaan ja suorastaan liiteli eteenpäin. Yhdessä kohtaa se kompastui pieneen puroon tiessä, mutta korjasi hyvin ja ravasi senjälkeen normaalisti. Sitten se vaan tippui polvilleen ja kuulemma näytti siltä, kun se olisi jatkanut ravia polvillaan. Siinä meni useampi metri ja olin jo varma, että Rippe kaatuu. Kyllä sen sitten onnistui nousta ylös ja oltiin kaikki ihan yhtä ihmeissään.
Toiseen polveen tuli ruhjevamma ja haava, mutta muuten selvittiin lähinnä säikähdyksellä toivottavasti. Oma niska illalla vähän kiusasi.

Jatkettiin vielä ravia ja ihan puhtaasti Rippe ainakin ravasi. Tallilla putsasin haavan ja kylmäsin jalat. 





Illalla kylmäsin jalat uudelleen ja käärin ponin W-healing rugiin ja pintelöin etuset BOT-patjoilla. Mulla sattui olemaan aamutalli tänään, joten pääsin näkemään ponin heti aamusta. Hyvin se karsinasta ulos kömpi ja kylmäsin vielä jalan. Onhan siinä polvessa vähän turvotusta, mutta poni ei vaikuttanut ontuvan sitä.

Asiasta kukkaruukkuun, veronpalautusten kunniaksi ajattelin suorittaa pienen eläinkokeen. Agrimarketista heräteostoksena mukaan tarttui niitä niin vihattuja ja rakastettuja chiansiemeniä. Hahaa! Oma fiilis niistä on, että taitaa olla vähän turhan hypetetty tuote. 
Taavi niitä aikanaan mahaansa söi. Se oli silloin ennen chian kultakautta. Hiekanpostoon minä niitä silloin ostin. Taavi kipeytyi niistä alkuun vaan lisää, sitten tilanne palasi ennalleen, eikä niistä mitään mainittavaa hyötyä ollut. Ei vakuuttanut siis. Taavi ei kuitenkaan ollut ihan paras koekaniini, koska sen ongelmat olivat niin vaikeita.






Rippe kokeilee nyt yhden kaksi kiloa ja kerron sitten, että onko ne nyt niin superruokaa, kun väitetään. Minähän odotan rasvan sulavan sen metaboliakohdista, mielen virkistyvän, kavioiden ja karvan parantuvan jne. mitä kaikkea ne hyt lupaavat. ;) Suhtaudun hieman skeptisesti, vaikka tietysti avoimin mielin.



12 kommenttia:

  1. Uu! Tuo rasvan sulaminen on jäänyt multa ihan kokonaan huomaamatta Chian mainostuksissa.
    *Lähtee heti hakemaan Chiaa sekä hevosille, että itelleen* ;)

    VastaaPoista
  2. Kannattaa turvottaa tuo chia limaksi, niin ainakin meillä toimii parhaiten. Miten muuten tuo hiekkatarha on toiminut? Ilmeisesti ei ole kuraantunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohjeessa oli, että kuivana tai turvotettuna. Mie en halua iltaruokaa antaa märkänä, niin syököön kuivana. :-) minä myös mietin, että ehkä niistä pienistä siemenistä edes osa tulisi hampailla rikottua, kun se on kuivaruuan seassa. Voisihan kokeen suorittaa niin, että syöttää puolet kuivana ja puolet turvotettuna.

      Tuo kuva on lainehtivalta kentältä. Ripen tarha on pysynyt yllättävän kuivana! Täytyy ottaa siitä kuva joku päivä. Nyt on ollut kyllä ihan kunnon tulikoe tarhan pohjalle. ;-)

      Poista
  3. Minun 24-vuotias poni on syönyt Chiaa jo pari vuotta. Meillä poistettiin hiekkaa sen avulla ja toimi hyvin. Otettiin rötgenkuvat ennen ja jälkeen. Nyt poni syö sen puoli desiä pv ylläpito annoksena. :) Karva on minusta vahvempaa ja kiiltää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoita tuo hiekkajuttu, sillä silloin Taavin aikaan siitä ei ollut paljoakaan kellään kokemusta. Oma kokemus oli, että Taavin tilan huononeminen alkun johtui juuri mahollisesta hiekasta suolistosta.

      Paljonko ponisi sai hiekanpoistoon chiaa?

      Poista
  4. Kuulostaapa kurjalta tuo muksahtaminen. Onko tällä tutkittu se cushing? Omalla tammalla joka jo edesmennyt niin todettiin kys. oireyhtymä. Oireina juuri tuollainen karva ja oudot kompastelut ilman syytä. Tai pienistäkin tien/polun epätasaisuuksissa. Pian aina pahenivat ajan myötä ja lopulta mentiin jo nurinkin. Linkittäisin omasta pörrökarva tammasta kuvia tähän jos siihen ois mahdollisuus. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se vähän säikäytti ja toi taas mieleen sen cushingin. Sitä ei ole tutkittu, vaikka monesti on ollut tarkoitu. Se jotenkin aina vaan jää ja viimeksi ell oli sitä mieltä, että tämä on liian pirteä. :p Pitäisi nyt saada itseään niskasta kiinni ja otattaa se koe. Toisaalta pelottaa mahdolliset sivuvaikutukset lääkityksessäkin.. Oliko teillä lääkitys käytössä?

      Rippe on kyllä yleisesti ollut minusta melko varmajalkainen maastossa, että sinällään tuli yllätyksenä moinen muksahdus. Toisaalta myös ystäväni 4vee suokki on tehnyt kentällä ihan samanlaisen suorituksen, että sattuuhan näitä joskus.

      Poista
  5. Sattuuhan näitä, ja joskus nuoretkin hevoset heittelevät voltteja. Meillä ei tosiaan ollut lääkitystä käytössä, oikeestaan suoraa sanottuna lääkityksen hinnan ja sivuvaikutusten takia. Meillä oireina oli tosiaan jäykkyys, kompastelu, tasapaino ongelmat sekä karva. Ruokahalu ja pää pysyi virkeänä loppuun asti. Tamma oli 17v kun tauti todettiin ja 25v ratsastin muorin vielä montun reunalle iloisena ja pirteänä. Sinuna tutkisin asian, saapahan mielenrauhan!
    Mutta tosiaan meillä ei ollu havaittavissa apaattisuutta tai mieliala muutoksia. Muori oli vallan pirtiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, kunhan kiireet helpottaa ja soittaa elukkatohtori ottamaan se koe. Tuntuvat vaan olevan niin kiireisiä nekin, että vaikea saada paikalle.

      Voihan sitä lääkitystä sitten miettiä jos tauti todetaan. Minä kyllä voin sen maksaakin, sehän on nykyään vähän halvempikin, mutta sivuvaikutukset pelottavat..

      Toisaalta voisihan se parantaa ponin elämänlaatua ja vähentää kaviokuumeriskiä.

      Poista
    2. Ainiin ja kiitos kokemuksen jakamisesta!

      Poista
  6. Tsemppiä sinne! Ja laitahan infoa mitä testissä sanottiin jos sen päädyt ottamaan. Suomessa oli siihen aikaan aika tuntematon tuo cushing kun meillä sitä epäiltiin. Verikoekkin piti muistaakseni lähettää Hollantiin. Ja lääkitys tosiaan maksoi useamman satasen niihin aikoihin. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kommentit näytetään hyväksymisen jälkeen.